Miten Mango meille sitten tulikaan...
Mistähän alkujaan tuo setteri into lähti? Kah, jo vuosia sitten katselin ja mietin niitä. Silloin kun minulla on tuo noutaja. Joten rakastan sitä töhötystä ja kuolaavia suukkoja ;) Mutta suuremmin tuossa reilu vuosi sitten löysin itseni uudestaan ja uudestaan ihailemasta settereitä. En vain osannut valita vaikean väliltä, enkku vai irkku? Luin ja luin ja mietin ja pohdin ja löysin itseni setterifoorumille, siellä on mahtavaa porukkaa. Ketään ei lyödä joukosta vaan sen takia et se olis muita huonompi, siellä kannustetaan ja autetaan jopa noissa mietinnöissä.
Käydessäni kerran tuossa siwassa, näin ilmoituksen enkkujen pennuista ja mikä parasta kenneli ihan tässä lähellä, otinkin yhteyttä ja kävin katsomassa siellä mitä se enkku oikeasti on ja juttelemassa arjesta. Kiitokset tästä Nattaset kenneliin!
Jokseenkin jutustelujen/foorumin ja omien pohdintojen jälkeen punaiset alkoivat vetää puoleensa entistä enemmän... Kunnes sekoituksena tuli vielä heitto foorumin kautta että voisin käydä katsomassa gordoneita. Huh, oliko niitä settereitä vielä lisää ;) Kävinkin ja ihania hyökin on, mut punainen on enempi mun juttu! Tästä tutustumisesta ja tapaamisesta kiitokset kennel Groovin!
Heikin äidin myötä jossain välissä pääsin käymään sitten Anjalankoskella punaisia katsomassa. Kiitos tästä kennel Ariellan! Ja ajatus vahvistui entisestään, punainen kuume vei minut mennessään... <3
Oli tiedossa vanhan sakemannin piakoin lähtö sateenkaari sillalle, koska koira alkoi mennä pahasti kohti alamäkeä :( Että sinällään oli tiedossa paikka setterille jossakin vaiheessa...
Kuusankoskelle sitten syntyikin hienoja pentuja 28.1.2008 Clever Sett.lle ja niitä pääsinkin maaliskuun alussa katsomaan. Oiiiii, miten ne olivatkin ihania! Tiedättehän? Ne veivät todella sydämeni ja setterikuume varmaan nousi sataan! Elämäntilanne oli vaan etenkin jo rahallisesti nyt osa-aika työn merkeissä se etten pystyisi ottamaan koiraa... Haaveet kuitenkin heräsivät koska pentusuunnitelmia talosta löytyi myöhemmällekin, ja myös Ariellan suunnitelmat olivat mahdollisia. Eli joskus sitten syksyllä, niin mietittiin... Koska sijoituskoiraa olin miettinyt muutenkin!
Lainasin sitten Ariellanista vanhaa mammaa Lolaa ja vein sen mätsäreihin 12.4-08 valkealaan (ihka ensimmäisen kerran elämässäni) tahdoin kokeilla ja voi miten nautin, kunpa vaan tulisi reeniä lisää! Punainen saatiin :D:D:D Mutta loppukehässä oli sijoitus 5.des kun 4 palkittiin, prkl! No tästä on hyvä jatkaa...
Illalla sitten ehdotus heitettiinkin ilmaan, Airi kysyi tahtoisinko ottaa koiran jo nyt. Hän sijoittaisi minulle pennun joka vielä on jäljellä Clever Sett.llä. Oli aivan ihana ehdotus, mikä jottei... Siinä ilta mietittiin ratkaisuja ja vaihtoehtoja. Ja illalla 23 aikaan tehtiin sopimus että näin edetään! Voi jesta, se tulisi meille...
Hakupäiväksi sitten (kiitos Heikin viikon loman just oikeaan saumaan) sovittiin lauantai 19.4.2008! Ja tuolloin tehtiin sopimukset ja haettiin Mango kotiin! Ihan totta, nyt se asuu meillä ja elämä täällä on alkanut niinkuin se olis aina meillä ollutkin! Voiko parempaa enää toivoa!!!???
Clever Sett Miss Muffet "MANGO" suukottaa kennel Ariellan väen & Kennel Clever Sett.n väen <3 pian nähdään ja kehillä jatketaan! :D Kiitos myös Kennel Karhutarhan, tuki ja rinnalla seisominen on tarpeen!
Mangon elämää... (kirjoitettu 04/2008)
Voiko viikko enää parempi olla ;) Yksi elämän parhaimmista ajoista. Mango on kotiutunut meille paremmin kuin hyvin! Ensimmäinen yö meillä oli rankin... Alkuun koirien pedit oli meidän eteisen käytävässä olkkarin päässä niinkuin ne aina onkin. Kaikki meni siihen asti hyvin ennen kuin tuli nukkumaan meno aika... Ajattelimme että Mango tahtoisi nukkua Sanin kanssa (Sani nukkuu yöt meidän keittiössä... ovet kiinni) Jätimme kuitenkin oven raoilleen ja siirsimme molemmat keittiöön. Yritimme itse lähteä nukkumaan... Siitä se ralli alkoi, Mango itki, ja raapi ovia! Ikävä eikä oikein tiennyt missä olisi hyvä. Aamuyön tunneilla vihdoin sitten nukahti eteisen käytävään viltin päälle. Mietimme seuraavan yön osalta mitä tekisimme... ja ajattelimme jättää Mangon siirtämättä mihinkään, ja Sani siirtyi omalle paikalle nukkumaan. Ja voi miten loistavasti kaikki menikin! Mango on siitä lähtien nukkunut yöt hyvin! :D
Aika meni kuin siivillä, mitähän kaikkea sitä on tehty ja milloin... Noh, jos kokoan viikon saldon mitä meillä on tehty ;) öööö....
Aloitettiin hihnaan totuttamiset. Tiedättehän kuinka se eka kerta voi olla huvittava, pitäisikö tästä joskus tullakin jotain ;) No mutta, parin päivän kokeilun jälkeen meidän neiti näyttää jo hienosti miten hihnassa mennään! Kortteli ympyrä tullut tutuksi! Sekä tuo tien toisella puolella oleva kasarmialueen metsä.
On ajeltu autolla monen monta kertaa ja se menee ennenkaikkea täydellisesti. Mitä sitten jos kerran on oksentanut, tarviikos sitä aina olla laattamaassa? Miettii Mango joka makailee tyytyväisenä patjalla kun menemme, minne vain.... Perjantaina sain rokotukset... olin niin innolla menossa tapamaan sitä Sorvoa, niin pyh! Varattuhan se miekkonen oli... ja Hämäläinen vie minut mennessään... (Mangon mietteitä!) Heikki oli reissussa mukana. Kuka sitä nyt olis lapsiperheen saanut johonkin lähtemään jo PUOLI YHDEKSÄKSI *hihihi* tiedättehän?!
Takamaalla on käyty ulkoilemassa ja tutustumassa "siihen toiseen kotiimme" no ainakin sitä se vähintään on, siellähän myö käydään miltei joka toinen päivä! En valita, mahtava paikka ja mikä parasta koirat saa olla irti!
Ruokailut on vähän kinkkistä puuhaa, etenkin tuo aamuruoka tuppaa Mangolla vähän tökkiä... Ehkä ajan kanssa. Pääasia että suurin osa menee! Ja on laitettu piimää joukkoon, tänään kokeillaan kermaviiliä ja munan keltuaisenkin ovat saaneet!
Palatakseni vielä alkupäiviin... tämä kuva on otettu kun tytöt ovat toisiinsa tutustuneet, ihan mahtava! (heillä synkkaa kyllä ihan täysillä...oikeesti!)
Mango sai "uuden" Timin sängystä poistetun patjan, mutta mikä noissa vanhoissa raaskuissa vetääkään puoleensa. Ottais välil niin paljon mieluummin tuon Sanilla olleen patjan :D:D
Ai juu, häkkikokeilut... Mangolla on kevythäkki, mikä on tarkoitus kuljettaa sitten myös näyttelyreissuilla. Mutta ovat häkeissä kun ollaan pois. Ihan jo totuttamisen puitteissa, mutta myös siksi, että Sani on häkissä. Täällä kun on pareja yllätyksiä ollut. Niin lepäävät hyvin mieluusti vierekkäin omissa häkeissään. Joskus vaan ihmettelen miten oikeasti olen voinut saada tuommoisen koiran, on valmis kokeilemaan sitä ja tätä. Ja nauttii kaikesta (ainakin melkein) mitä tehdään! Mutta vastaus tulikin kun juteltiin Ariellanin Airin kanssa... SEHÄN ON SETTERI <3
Minulla on paljon leluja, uskotteko sen? Mutta tämä on kiva! Tästä minä tykkään!!!
Näin meillä synkkaa! Lähellä on lämmin ja hyvä olla <3
Sitten aiheeseen hädät ja ulkoilut :D
Hädät tulee hienosti ulos, pyytää todella nätisti ovella jos tuntuu siltä! (omapa on tyhmyys jos ei tajua avata ovea, sitten lirahtaa!!) Yöllä toisinaan tulee pari hätää, mutta suurimmaksi osaksi on hienosti nukkunut yöt ja kun aamulla ajoissa päästää ulos on homma selvä :D Tuntuu vaan joskus että pyyntö ulos tulee MONEN MONIA kertoja päivässä. Noh, kuka nyt noilla mahtavilla ilmoilla ei haluaisi ulkona olla! Tässä pari piha kuvaa mahtavasta kelistä!!!
Enkö minä olekin ihana? Hellyttävät silmäni ja niin kaunis <3
Mutta näin minä osaan vaania kun Sani tulee... ja padam... tästä hyökkään ;)
Oiiiii, nämä oksat on in! Ne saa kyytiä ja koiralla menojalka vippaa :D:D:D
Ja näin, näin minä laukkaan! Pois oksat ja kävyt.... TÄÄLTÄ TULLAAN!
Tästä on tullut meidän perheen uusi hitti! Joskus ruuan mukana Sanille tuli tälläinen putki, ja nyt se on kovassa käytössä... Siellä on Timistä lähtien kaikki (no ei me, kiellän sen ;)) Mutta koirat ja Timi, yhdessä ja erikseen. Pääasia että hauskuutta piisaa!!!! Tuutko mukaan?
Tässä... on minä ja mamma! Joka myöntää äidinkielen puutteet näillä sivuilla, kirjoitusvirheitä ja pilkku juttuja... Mutta eläpä sie niistä välitä!
Tarina jatkuu taas, tässä tältä erää nää meidän uusimmat jutut! Halauksia ja suukotuksia läheisille <3 Ja tervetuloa tutustumaan meidän elämään uudetkin!
MOI MOI!
Tarina jatkuu vihdoinkin ;) Aika on lentänyt kuin siivillä... Mango on kohta kuukauden meillä asunut (lauantaina tulee 4viikkoa) oi joi miten ihanaa aikaa! On opittu niin paljon kaikkea ja tehty sitä ja tätä maan ja taivaan välistä :)
Nyt odotellaan kun ensi perjantaina 23päivä olis tulos Mangolle vihdoin ne 16vk rokotukset... päästään sitten kesäkuun puolella lähtemään koirakouluun harjoitteleen näyttelyjuttuja, jossain vaiheessa osallistumaan mätsäreihin (kun ikä riittää niihin luokkiin) ja tapaamaan koirakavereita! Hienoa! Myös ensimmäiset näytelmät ovat tiedossa...
Sunnuntaina 1.6 Club Show Pyhällössä (handlerinä Salla Sankala)
Lauantaina 14.6 Club Show Mäntässä (handlerinä Sari Lahtinen)
Että peukkuset ja varpaat pystyyn! <3
Mutta jotta... tähän päivään nyt... Meillä asuu autokoira ;) voi miten joka kerta kun pääsee ulos ulko-ovesta olisi menossa paksille. Tyhmää, miksei nyt mennäkään! Oikein nauttii matkustaa, makoilee mennen tullen kunhan muistaa patjan laittaa pikkuisen alle. Kotona on alkanut oppia missä menee oman pihan rajat (kiitos naapurin tädin joka muistaa aina auttaa Mangon omalle pihalle jos karkulainen on päättänyt orapihlaja-aidan välistä kokeilla onneaan!)
Päivittäinen harjoittelu on seisomista, ja miten hienosti se sujuukin. Saa nähdä miten toimii sitten kun on sata miljoonaa muuta koiraa häiritsemässä ;) Näyttelynarussa juoksuakin on kokeiltu ja mitäpä tämä neiti ei oppisi...
Setteri - sylikoira... ainakin meillä... voi miten nauttii kun ottaa syliin! Tässä yks esimerkki äitienpäivältä...
Näin tää homma nyt toimii, mutta entäs sitten ku neiti on jo ISO NEITI ;)
Olen aina kuullut jostain sanonnan, koiran ollessa onnellinen ja olo turvattuna se nukkuu jalat ylöspäin selällään. Tiedä sitten onko tuolla perää, koska kaikki rodut ei mielestäni noin tee. Edesmennyt noutajani teki tätä kyllä, nukkui aina näin niinkuin Mango tässä nyt...
oiiii miten hyvä uni näyttää olevankin ;)
Tämä risaisempi patja on Sanin "oma" periaatteessa, mut tytöt usein vaihtelevat näitä. Etenkin Mango ottaa sen minkä ehtii ja Sani sen mikä on jäljelle jäänyt. Itse inhoan tätä raaskua... odottaa hienoa marimekon unikkopäällistä, joka tulee jonain päivänä kun "anoppi" ehtii sen tekemään ;)
Ulkoilu, on yksi meidän perheen kultaisista sanoista. Miksei aina voi aurinko paistaa ja olla lämmintä... Vaikka nää koirat ja poika on sitä mieltä että on!
Ja mitä ihmettä sieltä pihalta aina löytyykään... voi jesta! Saa kyllä kovin aina katsoa mitä on mistäkin ojasta tai mullasta löytänyt. Tää neiti ei jätä löytämättä mitään.
Silloin kun neiti näyttää tältä, arvatkaa kuuleeko se mitään muuta?! *hihih* Ihan kuin ne korvat olisivat tukettu jollain ja jos mielenkiintoista menoa löytyy niin se on menoa myös täältä......................................................
Olen pari kertaa opettanut Mangolle "anna tassu" käskyä (ihan paristi vaan) niin olin yllättynyt kun hää tuli kerran moikkaa kun oltiin sohvalla niin kokeilin ku istahti siihen että Mango anna tassu, ette arvaa.... SE ANTOI SEN!? wohouuuuuuuuuu! Fiksu, kerrassaan nopea...
Pääsin muuten kunnolla seuraamaan koiranäyttelyä valkealaan. Ihan siis setteri kehän viereen kuvaamaan ja katsomaan! Se oli mahtava päivä, antoi paljon! Jonain päivänä siellä olemme mekin, kehässä... minä ja Mango! se päivä tulee vielä!
Mutta nyt tältä erää kuulumiset on tässä, haluan kiittää teitä ystävät ja kamut jotka ootte olleet tukena tässä pentuelämässä ja hengessä mukana muutenkin! Iso kiitos myös setterifoorumille, teistä on monista alkanut tulla jollainlailla tuttuja. Mahtavaa! Sekä kiitokset elämänmyötä iloissa ja murheissa viime aikoina mukana olleille
Clever Sett, Ariellan, Karhutarhan & Groovin kennelit! Kiitos lämpimästä yhteistyöstä, toivottavasti sellaista myös monen monta tulevaa vuotta.
Mangolta terveisiä, sivumme saa linkittää sivuillenne!
Kuulumisiin ja päivitystä odotellen taas, MOIKKA MOI!!!
